maanantai 14. huhtikuuta 2014

kaikki on niinku pitääki nyt

Yllättävän vaikee muistaa vaikka sen aina tietää. Oon kokenut ahdistuksen tunteita kuluneen viikon aikana enemmän kun tarpeeks. Ja kaikenlaisia tuntemuksia, enemmän ku tarpeeks... Syytellyt, pääasiassa itseäni. Pääasiassa turhaan. Oikeastaan täysin turhaan. Kenenkään/minkään syyttely ei kyllä mihinkään johda, vaikka kuinka kuvittelis niin. Kaikki asiathan täällä tapahtuu syystä. Kaikesta oppii ja tietyt oppitunnit tulee kyllä just eikä melkein oikeaan aikaan. Ei niistä tarvi murehtia. Suhtautuu rennosti vaan, mitään ei voi tehdä väärin! Jos tekee "väärin" eli tavalla joka ei ollut ehkä just paras siihen hetkeen, aina tulee uus mahis. AINA.

Tää on mun tän viikon (no nii, viime viikon, ku  vaihtu kai maanantaiks just) lempparibiisi. Repeatil kuunneltu kymmenet kerrat, enkä taida kyllästyä tähän koskaan. Näinhän mä aina sanon sen hetken lempibiisistä.


Oon ollut reissussa sekä viime että tän viikonlopun ja täytyy sanoa että kummasti toi matkailu avartaa, vaikka pyöris ihan vaan Suomessa. Alan kaivata hiljalleen vähän rauhallisempaa elinympäristöä. Huomaan tämmösen adhd-ympäristön lisäävän adhd-meininkejä aika kivasti, sellaseen muutenkin taipuvaisella persoonalla. :) En oo kovin immuuni. Kai tätä jokusen vuoden kestää jos on pakko ja onneks välillä pääsee pois! Vois koittaa kehitellä jotain puollustusmekanismia tätä hälinää vastaan.