"huono päivä" hyväksi

Mun viime tiistai alko surkeesti. Olo oli tosi alakuloinen ja kaikki masensi. Aloin  ihan kunnolla kuulostella tota olotilaa, meditoin ja annoin sen vaan olla. Näin on nyt enkä voi sille nyt mitään. Ihmeen kaupalla olo alkoi iltaa kohden kohota kummasti. Kaikkia kivoja pikkuasioita alkoi tapahtua ihan tosta vaan. Toki ihan varmasti olin ihan itse monen niistä alkuunsaaja, mutta kaikki tuntui vain niin ihmeen kevyeltä, kuin asiat olis tapahtuneet melkein itsestään. Uskomatonta kuinka suuri voima hyväksymisellä ihan oikeasti on. Sitä vaan pysähtyy hämmästelemään kerta toisensa jälkeen. Kun antaa kaiken vaan olla, eikä odota yhtään mitään. Ei parempaa eikä pahempaa. Kuinka tavallaan paradoksaalista, mutta silti niin loogista. :D Ja näköjään välillä on vaan pakko käydä hetki siellä pohjalla, tajutakseen. Toi tiistaipäivä, tai oikeastaan iltapäivä/ilta oli ehdottomasti ihan yks parhaista tän vuoden puolella. :)

Mitä sillon sitten tapahtu? Olin tosiaan päivästä vielä alakuloisuuden lisäksi tosi väsynyt (en tiedä oliko se enemmän henkistä vai fyysistä, ehkä molempia), mutta "heräämisen" eli kaiken hyväkyvän asenteen oivaltamisen jälkeen aloin saada enemmän puhtiakin itseeni. Mielenkiintoista muuten, en mitenkään kovinkaan tietoisesti päättänyt että "noniin, nyt alan olla hyväksyvämpi ihminen", vaan se tuli melkein itsestään kun oli vaan niin kurja olo etten vaan jaksanut sitä enää. Ei koskaan auta että yrittää väkisin olla iloinen. Mutta heti kun vaan antaa olla, se muuttuu itsestään. Mitä enemmän "taistelee" pahaa oloa vastaan, saadakseen hyvän olon, sitä enemmän paha olo vaan voimistuu kun saa huomiota. ;)

Ehdin sattumalta kahteen eri paikkaa, joihin tahdoin ja oli tarkoitus mennä alunperinkin. Ennen lähtöä vaan kun olin vielä melkein varma etten jaksa enkä edes ehdi kumpaankaan..

Toisessa näistä paikoista sain pitää sylissä pienenpientä vauvaa (mä oon aina rakastanut vauvoja ja vauvakuume tässä senkun kasvaa... :D vaadin varsinkin kaikkien vauvablogien lopettamista, niiden lukeminen on raastavaa!)

Kulta, maailman ihanin tyyppi oli sinäkin päivänä maailman ihanin, niinkun meidän siilivauvakin. <3 Maailman tärkeimmät.

Tein ihan törkeen hyvää ruokaa! Ja monipuolista. :) Kyl maistu.

Sain pitkään himoitsemani työharjoittelupaikan, joka alkais näillä näkymin loppukeväästä.

Jaksoin vihdoinkin vaihtaa puhtaat lakanat (vanhat ehtikin jo olla, krhm reilusti yli kuukauden..) ja ne tuntui ihanalta... Lisäks noi on mun yhdet lempilakanoista. (Näitä nää on nää pienenpienet ilot, joista voi tulla niiin iloseks :D)

lol. kyl on ihan ok ottaa lähikuva lakanastaan :D

Meditoin tän yhden päivän aikana enemmän kuin pitkään aikaan.

Tää oli tätä tajunnanvirtaa, josta puhuin viime postauksessa. Niin paljon intoa kirjottaa just sillä (=tällä) hetkellä että sen kirjottaa kokonaan puhelinella lähes ilman taukoa. (Toki tää viimeistely, kuvien laitto ja julkasu venähti tietty reippaasti. :D) Tää on kaukana tosta viime kirjotuksesta, joka tuntuu nyt täysin turhalta. Mutta täällä ollaan virheineen, senkus huonotkin tekstit siinä möllöttäköön sitte. Näköjään otollisinta mulle kirjoittaa on aamulla tai illalla, kun ei vielä/enää tarvi tehdä mitään tärkeää ja "tärkeää". :)

Kivaa viikonjatkoa  teille<3

pakkomielteiset ajatukset

Kun niihin alkaa todella kiinnittää huomiota, tuntuu ettei loppua näy.. Valitettavasti ei niistä eroonkaan pääse kiinnittämättä huomiota ensin. Mitä sressaavammalta elämä tuntuu, sitä enemmän niitä tulee. Niinhän se usein menee että toisinaan jo yhden negatiivisen ajatuksen/tapahtuman jälkeen (jos siihen suhtautuu turhan vakavasti) alkaa tulla useampi negatiivinen ajatus ja kohta onkin sitten päivä "pilalla". Ihan vaan koska ei ole itse päättänyt olla pysäyttämättä lumipalloefektiä. Jos vaan aina hoksais jo sen ekan ajatuksen kohdalla että enpäs pilaakaan päivääni lähtemällä tähän sen kummemmin mukaan, vaan keskityn mieluummin johonkin ihan muuhun. Johonkin mistä ei tuu paska fiilis.. Kuulostaa varsin loogiselta ja helpolta, mutta miksi tiedän monia juuri päinvastoin käyttäytyviä, itseni mukaan lukien. :D Noh, se nyt on tätä perus ihmisten pakkomielteistä negatiivisuudessa vellomista.

Toki pakkomielteiset ajatukset voivat olla ns positiivisiakin, mutta en koe niitä sen parempana kuin negatiivisiakaan, jos ne tosiaan on pakkomielteisiä. Sellaisia joihin on pakko palata, usein paremminkin paeta. Se tekee elämästä loppujen lopuksi tosi suppeaa ja elämästä saattaa tulla aika tunneköyhää. Negatiiviset tunteet aina kirpasee, mutta ei kestä ikuisesti ja sitten voi taas jatkaa eteenpäin. Kunnes se saattaa jossain vaiheessa tulla jopa uudestaan, mutta tärkeää on ottaa se aina vastaan, kokea ja sen jälkeen päästää irti. Joka on ainut tapa päästä eteenpäin, kerta toisensa jälkeen. Mikäli asioita ei koe, tulee usein juurikin näitä pakkomielteisiä ajatuksia.

Yksi mulla pari viikkoa päässä vallinnut semipakkomielteinen ajatus oli tästä aiheesta kirjoittaminen. ;) Toivon että sain aiheesta kiteytettyä kutakuinkin järkevästi, siitä huolimatta että tein tämän osittain vähän pakosta. Tahdoin kirjoittaa, mutta en tahtonut saada aikaiseksi kirjoittaa. Ehkäpä juurikin joidenkin muiden pakkomielteisten ajatusten vuoksi.. Mielenkiintosta. Myös se on mielenkiintoista miksei mun parhaimmat kirjoitusinspiraatiot tuu järkeviin aikoihin? Ne tulee sillon kun ei ole koneen äärellä tai sillon kun pitäisi jo mennä nukkumaan... Pitäs varmaan turvautua enemmän vihkoihin! Mukavaa keskiviikkoa. ♥ Itse en ainakaan aio lähteä mukaan mihinkään turhanpäiväisiin ajatuksiin vaan aion nauttia päivästä täysin siemauksin. Aurinko♥!