torstai 13. maaliskuuta 2014

"huono päivä" hyväksi

Mun viime tiistai alko surkeesti. Olo oli tosi alakuloinen ja kaikki masensi. Aloin  ihan kunnolla kuulostella tota olotilaa, meditoin ja annoin sen vaan olla. Näin on nyt enkä voi sille nyt mitään. Ihmeen kaupalla olo alkoi iltaa kohden kohota kummasti. Kaikkia kivoja pikkuasioita alkoi tapahtua ihan tosta vaan. Toki ihan varmasti olin ihan itse monen niistä alkuunsaaja, mutta kaikki tuntui vain niin ihmeen kevyeltä, kuin asiat olis tapahtuneet melkein itsestään. Uskomatonta kuinka suuri voima hyväksymisellä ihan oikeasti on. Sitä vaan pysähtyy hämmästelemään kerta toisensa jälkeen. Kun antaa kaiken vaan olla, eikä odota yhtään mitään. Ei parempaa eikä pahempaa. Kuinka tavallaan paradoksaalista, mutta silti niin loogista. :D Ja näköjään välillä on vaan pakko käydä hetki siellä pohjalla, tajutakseen. Toi tiistaipäivä, tai oikeastaan iltapäivä/ilta oli ehdottomasti ihan yks parhaista tän vuoden puolella. :)

Mitä sillon sitten tapahtu? Olin tosiaan päivästä vielä alakuloisuuden lisäksi tosi väsynyt (en tiedä oliko se enemmän henkistä vai fyysistä, ehkä molempia), mutta "heräämisen" eli kaiken hyväkyvän asenteen oivaltamisen jälkeen aloin saada enemmän puhtiakin itseeni. Mielenkiintoista muuten, en mitenkään kovinkaan tietoisesti päättänyt että "noniin, nyt alan olla hyväksyvämpi ihminen", vaan se tuli melkein itsestään kun oli vaan niin kurja olo etten vaan jaksanut sitä enää. Ei koskaan auta että yrittää väkisin olla iloinen. Mutta heti kun vaan antaa olla, se muuttuu itsestään. Mitä enemmän "taistelee" pahaa oloa vastaan, saadakseen hyvän olon, sitä enemmän paha olo vaan voimistuu kun saa huomiota. ;)

Ehdin sattumalta kahteen eri paikkaa, joihin tahdoin ja oli tarkoitus mennä alunperinkin. Ennen lähtöä vaan kun olin vielä melkein varma etten jaksa enkä edes ehdi kumpaankaan..

Toisessa näistä paikoista sain pitää sylissä pienenpientä vauvaa (mä oon aina rakastanut vauvoja ja vauvakuume tässä senkun kasvaa... :D vaadin varsinkin kaikkien vauvablogien lopettamista, niiden lukeminen on raastavaa!)

Kulta, maailman ihanin tyyppi oli sinäkin päivänä maailman ihanin, niinkun meidän siilivauvakin. <3 Maailman tärkeimmät.



Tein ihan törkeen hyvää ruokaa! Ja monipuolista. :) Kyl maistu.



Sain pitkään himoitsemani työharjoittelupaikan, joka alkais näillä näkymin loppukeväästä.




Jaksoin vihdoinkin vaihtaa puhtaat lakanat (vanhat ehtikin jo olla, krhm reilusti yli kuukauden..) ja ne tuntui ihanalta... Lisäks noi on mun yhdet lempilakanoista. (Näitä nää on nää pienenpienet ilot, joista voi tulla niiin iloseks :D)

lol. kyl on ihan ok ottaa lähikuva lakanastaan :D

Meditoin tän yhden päivän aikana enemmän kuin pitkään aikaan.

Tää oli tätä tajunnanvirtaa, josta puhuin viime postauksessa. Niin paljon intoa kirjottaa just sillä (=tällä) hetkellä että sen kirjottaa kokonaan puhelinella lähes ilman taukoa. (Toki tää viimeistely, kuvien laitto ja julkasu venähti tietty reippaasti. :D) Tää on kaukana tosta viime kirjotuksesta, joka tuntuu nyt täysin turhalta. Mutta täällä ollaan virheineen, senkus huonotkin tekstit siinä möllöttäköön sitte. Näköjään otollisinta mulle kirjoittaa on aamulla tai illalla, kun ei vielä/enää tarvi tehdä mitään tärkeää ja "tärkeää". :)

Kivaa viikonjatkoa  teille<3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti